Tottista, mätsäröintiä..

Meidän viime viikko oli ainakin monipuolinen! Maanantaina mentiin pitkästä aikaa vähän agility-esteitä. Ei uskois että Veikan kanssa on joskus tosissaan väännetty putkeen menosta, nyt se on selkeesti suosikkieste. Ei me mitään huimaa rataa saatu tehtyä renkaasta, putkesta ja kahdesta hypystä mutta päästiinpä vähän kokeileen.

Torstaina ajettiin kevään eka jälki. En tehnyt kovin pitkää, vaan sellaisen että vähän muisteltiin mitä pitikään tehdä. Veikka oli ihan innoissaan, jopa niin innoissaan että päätin sitten ottaa vielä vähän tottista.
Ennen meidän seuruut on ollu ihan karmeita ja kontakti tippuu vähän väliä, mutta ilmeisesti tauko teki hyvää sillä Veikkis oli ihan intona! Otettiin vähän perusasentoja ja seuruuta, sekä paikkamakuuta.


Tottista jatkettiin myös perjantaina, seuruu alkaa pikkuhiljaa näyttään seuruulta ja kontakti pysyy hyvin, mutta eiköhän toi koiruus ole alkanut vinottaan perusasennot..
Harjoitusta siis vaan lisää ja lisää.
Täytyy näköjään alkaa tottisteleen taas oikein urakalla kun Veikankin kiinnostus on tehnyt comebackin. Ehkä me vielä joskus päästään BH-kokeeseen....
Kyselin taas tokon starttikurssista ja mahdollisesti syksyllä vois alkaa, jos ei niin sitten aletaan käymään yleisissä treeneissä että saadaan lisää opastusta ja häiriötreeniä.

Eilen oltiin sitten Jämsässä match showssa. Veikalta oli ainakin unohtunut käytöstavat kotiin, tai sitten sitä alko kypsyttään odottelu kun keskikokoiset koirat arvosteltiin ennen isoja. Jos joku koira käveli liian läheltä ohi niin toi oli ihan valmis käymään kurkkuun kiinni.. Viimeinen niitti oli se kun mentiin ekaa kertaa kehään ja meitä vastassa ollut tanskandoggi yritti käydä Veikan päälle. No onneks siinä vaiheessa meidän osalta osattiin olla makkaran voimalla fiksusti ja esiinnyttiinkin ihan hyvin. Heti kun oli se punanen nauha kourassa ja päästiin pois kehästä niin mentiin vähän sivummalle rauhottuun. Ja mitä tekee Veikka.. Alko ihan omasta tahdosta esitteleen mitä parhaimpia sivulletuloja ja tarjos seuruuta. Sitten piti vähän koittaa haukkua jos vaikka siitä hyvästä olis saanut makkaraa (hyvä minä joka opetin käskystä haukkumisen..)
Punasten kehässä oli sitten enää vain viis koiraa. Siinä vaiheessa kun tuomari mietti voittajaa Veikan ja jonkun salukin väliltä niin toivoin vaan että ei meitä, ei kyllä oltais jaksettu jäädä BIS-kehään kun Veikka oli koko touhuun ja muihin koiriin ihan kypsä. No oltiin sitten kakkosia!

Esiintymisiä

Me aloitettiin mätsärikausi viime viikon lauantaina Längelmäellä. Veikka esiintyi hienosti, mutta tulokseksi jäi sitten kuitenkin vain SIN ilman sijoitusta.
Tänään oltiinkin sitten Keuruulla, jossa Veikka oli SIN1 ja BIS4! Oon niin ylpeä, on se meille hieno saavutus. Saa olla kyllä tyytyväinen Veikan esiintymiseen, aina se tekee parhaansa ja jatkuvasti vain kehittyy. Ja osaa myös käyttäytyä, ei rähise muille koirille ja kaikki ihmiset on kivoja. Tästä on hyvä jatkaa viikon päästä Jämsään mätsäröimään. Yritin ottaa jonkinlaista pakollista palkintokuvaa, mutta ei ne oikein onnistunut kun Veikka oli niin väsähtänyt että joka kuvassa silmät puoliummessa...

Doxlock valjaat +  Dogman Alac jälkiliina = 53,90€

Me ollaan valmiita jäljestyskauteen! Tilasin alkuviikosta Peteltä kunnon valjaat ja jälkiliinan. Nyt täytyy vaan odotella että lumet sulaa niin pääsee mettään!
Me nyt ei ilmeisesti päästä agilityn alkeiskurssille kun oltiin siellä vuos sitten ja se on ensisijaisesti sellaisille ketkä ei ole ennen ollut. Me päästään sitten jos ei tuu ryhmät täyteen uusia koirakoita. Eikä se tokon starttikurssikaan nyt ilmeisesti ala. Sillä nyt sitten päätinkin että aletaan ajaan tota jälkee oikein urakalla. Se vois kyllä olla Veikan laji, ite en vaan kauheesti siitä oo perillä joten katotaan miten osaan lähtee sitä kehittään. No onneks kasvattaja lupas auttaa!

Ainii, otin tänään ihan ex tempore meille toisen hölmön belgialaisen hoitoon!

Veikka ja Sira

Kuvapläjäys

Vajaa pari viikkoa sitten Veikasta otettiin superhienoja kuvia, kiitos Anne Soukka! Veikalla kuvissa ikää noin 1 vuosi 8 kk. Korkeutta löytyy 71cm ja painoa 26kg. Iso mies jo, pikemminkin aika valtava. Veikka vaan ei itse tiedosta kokoaan, vaan luulee olevansa pieni sylikoira..

Tassuongelmat meillä näyttäis nyt olevan vihdoin ja viimein historiaa (koputtaa puuta). Viimesin antibioottikuuri saatu viimein päätökseen eikä patista ole näkynyt enää jälkeäkään. Kyllähän siitä olikin vaivaa ja harmia ihan riittävästi.

Ja vaikka joka paikka on taas täynnä lunta niin minä vaihdoin blogiin jo keväisemmän ulkoasun! Sitä kevättä odotellessa...

Voihan patti

Tammikuun alussa Veikan vasemman takajalan varpaiden väliin siis ilmestyi pitkulainen pehmeä patti. Antibioottikuurilla se lähti pois, mutta melkein heti kun kuuri loppu niin patti ilmestyi takaisin. Uutta kuuria taas kehiin, joka loppui viime viikon maanantaina. No samana torstaina huomasin että patti tulee taas takaisin.  Seuraavana aamulla patti vähän aukes ja sieltä tais jotain paskaa tullakin ulos ja iltapäivällä käytiin sitten eri eläinlääkärillä ja patti ainakin katottiin kunnolla ja otettiin näyte viljelyyn. Eilen sitten tuli tulokset ja kyllä sen joku bakteeri aiheuttaa mutta sen pitäisi lähteä ihan amoxiclavilla mitä siihen Veikka oli jo kaksi kuuria syönytkin. Tällä kertaa vaan täytyy syöttää pitkä kuuri, tosi pitkä. Nyt kun päästään aloittaa se kuuri niin toivottavasti nyt lähtis ja pysyis poissa! 

Viime viikon meillä oli hoidossa Yamantaka Polaris! Veikkakin tykkäs kun oli tyttöystävä, sai ulkoilla kaverin kanssa. Yöt Yana nukku meidän sängyssä.. 

Oli se paljon pehmeämpi unikaveri kuin tommonen iso ja kovaluinen Veikka ;) 

Ulkoillessa varsinkin huomas miten Veikka oli mustasukkanen, meinas aina antaa Yanalle turpaan kun Yanan kanssa leikittiin patukalla.. Sisällä piti ison miehen kans vähän tunkea väliin jos Yanaa rapsutteli. Mutta kun Veikka on vielä niin pieni ja kaipaa myös hemmottelua!

Mun ja Veikan harrastusrintamalla ei taida olla mitään uutta. Edelleen odotellaan kevättä että päästäis aloittaan toko- ja agilitykurssi. Huhtikuussa olis varmaan luvassa kevään/kesän eka mätsäri.

Vuosi vaihtui!

Eipä ole tullut melkein pariin kuukauteen kirjoiteltua, toisaalta eipä ole mitään ihmeellistä meillä nyt ollutkaan.
Joulukuussa käytiin pyörähtään Tampereella mätsärissä samalla kun käytiin jouluostoksilla. Eipä siellä häävisti mennyt mutta kivaa oli silti!

Joulu meni ihan hyvin. Veikkakin sai vähän maistella jouluruokia, tosin ei sille tainnu kelvata lautaselta muu kuin maksalaatikko. Uusi vuosi oltiin ihan rauhallisesti kotona. Ihme kyllä raketeista toi koiruus ei välittänyt tippaakaan, innoissaan aina jäi kuuntelemaan kun pamahti.

Me ollaan vähän pidetty taukoa reenaamisen suhteen. Tokoillessa ei kyllä kemiat kohtaa yhtään ja kummallakin palaa toiseen hermot heti ekassa liikkeessä. Toi koira osaa esittää ihan helevetin tyhmää ja mulla ei kestä pinna yhtään ja siitähän se vasta nauttiikin. Katsoin sitten paremmaksi jättää tokoilun odottamaan kevättä, jolloin aletaan käymään ihan tokokurssilla. Jos silloin molemmat oltais vähän innostuneempia :D
Meillä on kumminkin ihan hyvällä pohjalla perusasiat ja liikkeitäkin ollaan sen verran harjoiteltu että päästään varmasti kouluttajan avulla hyvin jatkamaan.

Viime sunnuntaina huomasin Veikan vasemmassa takajalassa verestävän patin varpaiden välissä. Mä olin tietysti ihan paniikissa ja ihan varma et vähintään varvas pitää amputoida.. Käytiin sitten maanantaina eläinlääkärillä ja saatiin antibioottikuuri. Ilmeisesti se on joku tulehduspatti. En tiedä oliskohan kissa raapaissut sitä vai mettässä telonut. Onneks se on nyt jo melkein parantunut!