Tottista, mätsäröintiä..

Meidän viime viikko oli ainakin monipuolinen! Maanantaina mentiin pitkästä aikaa vähän agility-esteitä. Ei uskois että Veikan kanssa on joskus tosissaan väännetty putkeen menosta, nyt se on selkeesti suosikkieste. Ei me mitään huimaa rataa saatu tehtyä renkaasta, putkesta ja kahdesta hypystä mutta päästiinpä vähän kokeileen.

Torstaina ajettiin kevään eka jälki. En tehnyt kovin pitkää, vaan sellaisen että vähän muisteltiin mitä pitikään tehdä. Veikka oli ihan innoissaan, jopa niin innoissaan että päätin sitten ottaa vielä vähän tottista.
Ennen meidän seuruut on ollu ihan karmeita ja kontakti tippuu vähän väliä, mutta ilmeisesti tauko teki hyvää sillä Veikkis oli ihan intona! Otettiin vähän perusasentoja ja seuruuta, sekä paikkamakuuta.


Tottista jatkettiin myös perjantaina, seuruu alkaa pikkuhiljaa näyttään seuruulta ja kontakti pysyy hyvin, mutta eiköhän toi koiruus ole alkanut vinottaan perusasennot..
Harjoitusta siis vaan lisää ja lisää.
Täytyy näköjään alkaa tottisteleen taas oikein urakalla kun Veikankin kiinnostus on tehnyt comebackin. Ehkä me vielä joskus päästään BH-kokeeseen....
Kyselin taas tokon starttikurssista ja mahdollisesti syksyllä vois alkaa, jos ei niin sitten aletaan käymään yleisissä treeneissä että saadaan lisää opastusta ja häiriötreeniä.

Eilen oltiin sitten Jämsässä match showssa. Veikalta oli ainakin unohtunut käytöstavat kotiin, tai sitten sitä alko kypsyttään odottelu kun keskikokoiset koirat arvosteltiin ennen isoja. Jos joku koira käveli liian läheltä ohi niin toi oli ihan valmis käymään kurkkuun kiinni.. Viimeinen niitti oli se kun mentiin ekaa kertaa kehään ja meitä vastassa ollut tanskandoggi yritti käydä Veikan päälle. No onneks siinä vaiheessa meidän osalta osattiin olla makkaran voimalla fiksusti ja esiinnyttiinkin ihan hyvin. Heti kun oli se punanen nauha kourassa ja päästiin pois kehästä niin mentiin vähän sivummalle rauhottuun. Ja mitä tekee Veikka.. Alko ihan omasta tahdosta esitteleen mitä parhaimpia sivulletuloja ja tarjos seuruuta. Sitten piti vähän koittaa haukkua jos vaikka siitä hyvästä olis saanut makkaraa (hyvä minä joka opetin käskystä haukkumisen..)
Punasten kehässä oli sitten enää vain viis koiraa. Siinä vaiheessa kun tuomari mietti voittajaa Veikan ja jonkun salukin väliltä niin toivoin vaan että ei meitä, ei kyllä oltais jaksettu jäädä BIS-kehään kun Veikka oli koko touhuun ja muihin koiriin ihan kypsä. No oltiin sitten kakkosia!

Esiintymisiä

Me aloitettiin mätsärikausi viime viikon lauantaina Längelmäellä. Veikka esiintyi hienosti, mutta tulokseksi jäi sitten kuitenkin vain SIN ilman sijoitusta.
Tänään oltiinkin sitten Keuruulla, jossa Veikka oli SIN1 ja BIS4! Oon niin ylpeä, on se meille hieno saavutus. Saa olla kyllä tyytyväinen Veikan esiintymiseen, aina se tekee parhaansa ja jatkuvasti vain kehittyy. Ja osaa myös käyttäytyä, ei rähise muille koirille ja kaikki ihmiset on kivoja. Tästä on hyvä jatkaa viikon päästä Jämsään mätsäröimään. Yritin ottaa jonkinlaista pakollista palkintokuvaa, mutta ei ne oikein onnistunut kun Veikka oli niin väsähtänyt että joka kuvassa silmät puoliummessa...

Doxlock valjaat +  Dogman Alac jälkiliina = 53,90€

Me ollaan valmiita jäljestyskauteen! Tilasin alkuviikosta Peteltä kunnon valjaat ja jälkiliinan. Nyt täytyy vaan odotella että lumet sulaa niin pääsee mettään!
Me nyt ei ilmeisesti päästä agilityn alkeiskurssille kun oltiin siellä vuos sitten ja se on ensisijaisesti sellaisille ketkä ei ole ennen ollut. Me päästään sitten jos ei tuu ryhmät täyteen uusia koirakoita. Eikä se tokon starttikurssikaan nyt ilmeisesti ala. Sillä nyt sitten päätinkin että aletaan ajaan tota jälkee oikein urakalla. Se vois kyllä olla Veikan laji, ite en vaan kauheesti siitä oo perillä joten katotaan miten osaan lähtee sitä kehittään. No onneks kasvattaja lupas auttaa!

Ainii, otin tänään ihan ex tempore meille toisen hölmön belgialaisen hoitoon!

Veikka ja Sira

Kuvapläjäys

Vajaa pari viikkoa sitten Veikasta otettiin superhienoja kuvia, kiitos Anne Soukka! Veikalla kuvissa ikää noin 1 vuosi 8 kk. Korkeutta löytyy 71cm ja painoa 26kg. Iso mies jo, pikemminkin aika valtava. Veikka vaan ei itse tiedosta kokoaan, vaan luulee olevansa pieni sylikoira..

Tassuongelmat meillä näyttäis nyt olevan vihdoin ja viimein historiaa (koputtaa puuta). Viimesin antibioottikuuri saatu viimein päätökseen eikä patista ole näkynyt enää jälkeäkään. Kyllähän siitä olikin vaivaa ja harmia ihan riittävästi.

Ja vaikka joka paikka on taas täynnä lunta niin minä vaihdoin blogiin jo keväisemmän ulkoasun! Sitä kevättä odotellessa...