Tottista, mätsäröintiä..

Meidän viime viikko oli ainakin monipuolinen! Maanantaina mentiin pitkästä aikaa vähän agility-esteitä. Ei uskois että Veikan kanssa on joskus tosissaan väännetty putkeen menosta, nyt se on selkeesti suosikkieste. Ei me mitään huimaa rataa saatu tehtyä renkaasta, putkesta ja kahdesta hypystä mutta päästiinpä vähän kokeileen.

Torstaina ajettiin kevään eka jälki. En tehnyt kovin pitkää, vaan sellaisen että vähän muisteltiin mitä pitikään tehdä. Veikka oli ihan innoissaan, jopa niin innoissaan että päätin sitten ottaa vielä vähän tottista.
Ennen meidän seuruut on ollu ihan karmeita ja kontakti tippuu vähän väliä, mutta ilmeisesti tauko teki hyvää sillä Veikkis oli ihan intona! Otettiin vähän perusasentoja ja seuruuta, sekä paikkamakuuta.


Tottista jatkettiin myös perjantaina, seuruu alkaa pikkuhiljaa näyttään seuruulta ja kontakti pysyy hyvin, mutta eiköhän toi koiruus ole alkanut vinottaan perusasennot..
Harjoitusta siis vaan lisää ja lisää.
Täytyy näköjään alkaa tottisteleen taas oikein urakalla kun Veikankin kiinnostus on tehnyt comebackin. Ehkä me vielä joskus päästään BH-kokeeseen....
Kyselin taas tokon starttikurssista ja mahdollisesti syksyllä vois alkaa, jos ei niin sitten aletaan käymään yleisissä treeneissä että saadaan lisää opastusta ja häiriötreeniä.

Eilen oltiin sitten Jämsässä match showssa. Veikalta oli ainakin unohtunut käytöstavat kotiin, tai sitten sitä alko kypsyttään odottelu kun keskikokoiset koirat arvosteltiin ennen isoja. Jos joku koira käveli liian läheltä ohi niin toi oli ihan valmis käymään kurkkuun kiinni.. Viimeinen niitti oli se kun mentiin ekaa kertaa kehään ja meitä vastassa ollut tanskandoggi yritti käydä Veikan päälle. No onneks siinä vaiheessa meidän osalta osattiin olla makkaran voimalla fiksusti ja esiinnyttiinkin ihan hyvin. Heti kun oli se punanen nauha kourassa ja päästiin pois kehästä niin mentiin vähän sivummalle rauhottuun. Ja mitä tekee Veikka.. Alko ihan omasta tahdosta esitteleen mitä parhaimpia sivulletuloja ja tarjos seuruuta. Sitten piti vähän koittaa haukkua jos vaikka siitä hyvästä olis saanut makkaraa (hyvä minä joka opetin käskystä haukkumisen..)
Punasten kehässä oli sitten enää vain viis koiraa. Siinä vaiheessa kun tuomari mietti voittajaa Veikan ja jonkun salukin väliltä niin toivoin vaan että ei meitä, ei kyllä oltais jaksettu jäädä BIS-kehään kun Veikka oli koko touhuun ja muihin koiriin ihan kypsä. No oltiin sitten kakkosia!