Paimennuspäivä

Meillä oli eilen ihan mahtava päivä Somerolla! Ensinnäkin koko paikka oli aivan upea, hyvin järjestetty päivä ja hyvät kouluttajat! Mentiin Veikan kanssa sittenkin lampaille, eikä se edes syönyt yhtään ;) Kolmeen kertaan kaikki koirat kävi lampailla, eniten hommaan syttyi Näpsä, Ellu ja Diiva ja niiden meno oli kyllä ihan hienoa katsottavaa.
Olin aika ylpeä kun kouluttaja kehui miten tottelevainen Veikka on, ei kyseenalaista minkäänlaista käskyä ja toimi nöyrästi. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, alettiin jo vähän suunnitteleen uutta reissua!

Mun ottamia kuvia löytyy täältä. Alla on Riikka Hårdin ottama perhekuva,
vasemmalta lapset Ronja, Veikka ja Ellu, sekä oikealla Sisu-äippä.

Mulla ja Veikalla toiminta jatkuukin tänään agilityllä, tiistaina ja keskiviikkona olis mahdollisesti luvassa jälkeä!

Harrastuksia

Mistähän sitä alottais? No, me päästiin sittenkin sinne agilityn alkeiskurssille, alkoi viime maanantaina. Ekalla kerralla harjoiteltiin ihan pelkkiä aitoja. Niissä ei ollut mitään ongelmaa ja Veikkis oli ihan innoissaan! Aika muutos tapahtunut tossa koirassa kun vertaa vaikka siihen vuoden takaiseen agility-kurssiin, silloin toi vastusti ihan periaatteesta kaikkea ja kaikki oli ihan paskaa. Nyt oli ihan toinen meininki, Veikka tahto oikein näyttää miten hieno on ja olla mulle mieliksi!
Kaikista paras oli se, kun siinä odotellessa katteltiin kun toinen koirakko otti seuruuta. Yhtäkkiä Veikka tuli oikein tomerana perusasentoon, haukahti mulle ja nykäs pari kertaa sillai "no niin mennään jo!"-tyyliin. No ei siinä, pakkohan sitä oli itekin seuruuta ottaa kun koira sitä vaatimalla vaati! Veikka halus vissiin näyttää sille toiselle koirakolle miten homma menee ;)
Toi koira on niin mahtava. Se saa vielä enemmän intoa katsomalla kun muut tekee. Sitten kun on meidän vuoro niin tekee sillä tyylillä että täytyy olla pikkaisen parempi kuin muut. Toivottavasti tää Veikan vire on tullut jäädäkseen, eikä oo ohimenevää! Käydään nyt eka toi agility-kurssi ja katotaan jos sen jälkeen alkais käymään pk-tottis treeneissä. En mä kyllä syksyyn asti ala oottaan sitä ehkä alkavaa tokon starttikurssia.

Jälkeä ollaan kans koitettu ajaa ahkerasti. Tiistaina ajettiin eka peltojälki, hyvin sekin sujui pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Veikka tykkää!

Pientä murhettakin sitten. Huomasin keskiviikkona että Veikan vasempaan takajalkaan on tullut taas patti sinne samaan paikkaan. Masennuin kyllä ihan täysin, ajattelin että siitä viimein päästiin kun pari kuukautta oli jo poissa. Kyselin sitten vähän mitä sille kannattais tehdä ja sain ohjeeksi että antibioottia ei kannata ensimmäisenä lähteä syöttämään, sillä se pitää sen kurissa vaan sen aikaa kun sitä kuuria syö. Onhan se vähän turhauttavaa syöttää kallista kuuria millä se ei pysy kuin hetken poissa.
Kotona mulla on fucidin hydrocortison-voidetta, jolla oon sitä rasvaillut, lisäks puhdistellut laimennetulla betadinella. Suositeltiin esimerkiksi sinkkipastaa ja bacibactia ja mulla oli tarkoituskin hakea niitä tänään apteekista, mutta tänä aamuna olikin patti sitten taas kadonnut. Näköjään se hydrocortison-voide auttoi. Oon kyllä ihan pihalla että mikä se patti on ja mikä sen aina aiheuttaa. Jos se nyt vielä tulee niin vien sen klinikalle ja saavat avata sen ja katsoa löytyiskö kumminkin sieltä sisältä joku roska/piikki tmv. mikä sen aiheuttaa. (Kuva on eiliseltä)

Sunnuntaida lähdetään Somerolle paimennuspäivään! Oon maksanut itseni vaan kuunteluoppilaaksi, mutta Veikka saa silti lähteä mukaan katsomaan kun muut paimentaa ja pääsee näkeen samalla vanhoja tuttuja ja uusia koirakavereita :) Toivottavasti on hyvä keli!

Tottista, mätsäröintiä..

Meidän viime viikko oli ainakin monipuolinen! Maanantaina mentiin pitkästä aikaa vähän agility-esteitä. Ei uskois että Veikan kanssa on joskus tosissaan väännetty putkeen menosta, nyt se on selkeesti suosikkieste. Ei me mitään huimaa rataa saatu tehtyä renkaasta, putkesta ja kahdesta hypystä mutta päästiinpä vähän kokeileen.

Torstaina ajettiin kevään eka jälki. En tehnyt kovin pitkää, vaan sellaisen että vähän muisteltiin mitä pitikään tehdä. Veikka oli ihan innoissaan, jopa niin innoissaan että päätin sitten ottaa vielä vähän tottista.
Ennen meidän seuruut on ollu ihan karmeita ja kontakti tippuu vähän väliä, mutta ilmeisesti tauko teki hyvää sillä Veikkis oli ihan intona! Otettiin vähän perusasentoja ja seuruuta, sekä paikkamakuuta.


Tottista jatkettiin myös perjantaina, seuruu alkaa pikkuhiljaa näyttään seuruulta ja kontakti pysyy hyvin, mutta eiköhän toi koiruus ole alkanut vinottaan perusasennot..
Harjoitusta siis vaan lisää ja lisää.
Täytyy näköjään alkaa tottisteleen taas oikein urakalla kun Veikankin kiinnostus on tehnyt comebackin. Ehkä me vielä joskus päästään BH-kokeeseen....
Kyselin taas tokon starttikurssista ja mahdollisesti syksyllä vois alkaa, jos ei niin sitten aletaan käymään yleisissä treeneissä että saadaan lisää opastusta ja häiriötreeniä.

Eilen oltiin sitten Jämsässä match showssa. Veikalta oli ainakin unohtunut käytöstavat kotiin, tai sitten sitä alko kypsyttään odottelu kun keskikokoiset koirat arvosteltiin ennen isoja. Jos joku koira käveli liian läheltä ohi niin toi oli ihan valmis käymään kurkkuun kiinni.. Viimeinen niitti oli se kun mentiin ekaa kertaa kehään ja meitä vastassa ollut tanskandoggi yritti käydä Veikan päälle. No onneks siinä vaiheessa meidän osalta osattiin olla makkaran voimalla fiksusti ja esiinnyttiinkin ihan hyvin. Heti kun oli se punanen nauha kourassa ja päästiin pois kehästä niin mentiin vähän sivummalle rauhottuun. Ja mitä tekee Veikka.. Alko ihan omasta tahdosta esitteleen mitä parhaimpia sivulletuloja ja tarjos seuruuta. Sitten piti vähän koittaa haukkua jos vaikka siitä hyvästä olis saanut makkaraa (hyvä minä joka opetin käskystä haukkumisen..)
Punasten kehässä oli sitten enää vain viis koiraa. Siinä vaiheessa kun tuomari mietti voittajaa Veikan ja jonkun salukin väliltä niin toivoin vaan että ei meitä, ei kyllä oltais jaksettu jäädä BIS-kehään kun Veikka oli koko touhuun ja muihin koiriin ihan kypsä. No oltiin sitten kakkosia!

Esiintymisiä

Me aloitettiin mätsärikausi viime viikon lauantaina Längelmäellä. Veikka esiintyi hienosti, mutta tulokseksi jäi sitten kuitenkin vain SIN ilman sijoitusta.
Tänään oltiinkin sitten Keuruulla, jossa Veikka oli SIN1 ja BIS4! Oon niin ylpeä, on se meille hieno saavutus. Saa olla kyllä tyytyväinen Veikan esiintymiseen, aina se tekee parhaansa ja jatkuvasti vain kehittyy. Ja osaa myös käyttäytyä, ei rähise muille koirille ja kaikki ihmiset on kivoja. Tästä on hyvä jatkaa viikon päästä Jämsään mätsäröimään. Yritin ottaa jonkinlaista pakollista palkintokuvaa, mutta ei ne oikein onnistunut kun Veikka oli niin väsähtänyt että joka kuvassa silmät puoliummessa...

Doxlock valjaat +  Dogman Alac jälkiliina = 53,90€

Me ollaan valmiita jäljestyskauteen! Tilasin alkuviikosta Peteltä kunnon valjaat ja jälkiliinan. Nyt täytyy vaan odotella että lumet sulaa niin pääsee mettään!
Me nyt ei ilmeisesti päästä agilityn alkeiskurssille kun oltiin siellä vuos sitten ja se on ensisijaisesti sellaisille ketkä ei ole ennen ollut. Me päästään sitten jos ei tuu ryhmät täyteen uusia koirakoita. Eikä se tokon starttikurssikaan nyt ilmeisesti ala. Sillä nyt sitten päätinkin että aletaan ajaan tota jälkee oikein urakalla. Se vois kyllä olla Veikan laji, ite en vaan kauheesti siitä oo perillä joten katotaan miten osaan lähtee sitä kehittään. No onneks kasvattaja lupas auttaa!

Ainii, otin tänään ihan ex tempore meille toisen hölmön belgialaisen hoitoon!

Veikka ja Sira

Kuvapläjäys

Vajaa pari viikkoa sitten Veikasta otettiin superhienoja kuvia, kiitos Anne Soukka! Veikalla kuvissa ikää noin 1 vuosi 8 kk. Korkeutta löytyy 71cm ja painoa 26kg. Iso mies jo, pikemminkin aika valtava. Veikka vaan ei itse tiedosta kokoaan, vaan luulee olevansa pieni sylikoira..

Tassuongelmat meillä näyttäis nyt olevan vihdoin ja viimein historiaa (koputtaa puuta). Viimesin antibioottikuuri saatu viimein päätökseen eikä patista ole näkynyt enää jälkeäkään. Kyllähän siitä olikin vaivaa ja harmia ihan riittävästi.

Ja vaikka joka paikka on taas täynnä lunta niin minä vaihdoin blogiin jo keväisemmän ulkoasun! Sitä kevättä odotellessa...